Minun vuoteni 2011

TAMMIKUU:
Miten vietit uutta vuotta: Meidän ydinpoppoon kanssa ystävälläni. Mukana oli myös Ässän kavereita, joihin me tytöt ollaan tutustuttu tässä vajaa kahden vuoden aikana.
Oli kuukausi jolloin: Tehtiin Uuden vuoden lupauksia, joita en tosin enää edes muista ja suunniteltiin penkkariasuja ja abiristeilyä (luoja onko siitäkin jo vuosi???).
Kuukauden paras tapahtuma: Isoista tapahtumista varmaankin juuri Uuden vuoden yö eli 1. tammikuuta 🙂

Laura ja Saara täyttivät heti tammikuussa 19 vuotta ja olin hyvin otettu :)), kun sain kutsun heidän synttäripippaloihinsa, sillä en etenkään Saaraa tunne kovin hyvin. Teemana oli Disney ja ompelin itse omilla kätösilläni uudesta lakanastamme Tuhkimolle (eli itselleni) essun ja huivin 😀 Saara olikin sitten parempi puoliskoni, Tuhkimo juhla-asussa.

HELMIKUU:
Miten vietit ystävänpäivää: Vietimme Ässä kanssa yhdessä ystävänpäivää. Muistaakseni (haha huono muisti) oltiin menossa Finnkinoon leffaan, mutta siellä oli niin järkyttävästi ihmisiä, että tyydyttiin erääseen kahvila/baariin.
Oli kuukausi jolloin: penkkarit ja abiristeily vihdoin olivat!! Niitähän koko lukioaika oltiin lähestulkoon odotettu 😀 Hurrrrrja meno oli paatissa ja muistan, että vielä viikon jälkeen risteilystä olin edelleen väsynyt juhlimisesta, haha! Toisaalta ei se kuukausi pelkkää juhlintaa ollut: ylppärikirjoitukseni alkoivat espanjan kuullunymmärtämisellä…
Kuukauden paras tapahtuma: Eihän tähän voi muuta vastata kuin abiristeily!

MAALISKUU:
Miten vietit laskiaista: Vietin laskiaista terveystiedon ja espanjan kirjojen kanssa ❤ Maaliskuussa oli kova pänttäys päällä, kun ylppärit olivat jo ovella.
Oli kuukausi jolloin: opiskelin, opiskelin ja opiskelin. Sosiaalinen elämä oli aika jäissä 😀 Muistan, että oli hirmuinen kiire ja olin stressaantunut, sillä järkkäilin koulujuttujen ohella myös Ässän yllärisynttäreitä.
Kuukauden paras tapahtuma: Juhlistettiin Ässän kanssa meidän yhdessäoloa varaamalla Helsingin keskustasta eräästä hotellista huone. Käytiin illalla syömässä italialaisessa ravintolassa ja yövyttiin hotellissa. Minulla oli ensimmistä kertaa testissä uudet kiilakorkokenkäni 🙂

HUHTIKUU:
Miten vietit pääsiäistä: Laitettiin perinteiseen tapaan äidin kanssa sukat roikkumaan keittiöön ja aamulla sukkiin oli ilmestunyt pääsiäisnoidan tuomia suklaamunia :-))
Oli kuukausi jolloin: järjestin myös äidille synttäriyllätyksen. Vein äidin syömään ravintolaan valkosipulietanoita (rakastaa niitä, minä en) ja jälkiruoaksi tarjoilija toi pöytään lämpimän suklaakakun palan, jonka kruunasi palava kynttilä (olin sopinut tarjoilijan kanssa siitä). Tietysti skoolasimme kuohuviinillä!
Kuukauden paras tapahtuma: Järjestämäni Ässän 20-vuotisyllätyssynttärit. Olin kutsunut meidän tyttöjen lisäksi Ässän ystäviä – osaa en edes tuntenut kunnolla, heh. Tein myös eräänlaisen leikekirjan Ässälle lahjaksi, jossa oli kuvia hänestä aina pikkupojasta aikuisikään asti.

Meidän eräs ystävä (miespuolinen usko tai älä) taiteili syntymäpäiväkakun, joka sekä näytti että maistui aivan ammattileipurin tekemältä. Sacher-kakku oli parempaa kuin Kulmiksessa!

TOUKOKUU:
Miten vietit vappua: Vappuna aloiteltiin juhliminen ystävien kanssa meillä ja suunnattiin sitten illemmalla Helsinkiin. Keskustassa oli huikea tunnelma ja iloisia ihmisiä oli todella paljon! Railakas meno!
Oli kuukausi jolloin: Sain tietää lopulliset kevään kirjoitusten tulokset ja L sieltä terveystiedosta paukahti.
Kuukauden paras tapahtuma: Varmaan kokonaisuudessaan se, että lukuvuosi oli lopuillaan ja kesä tuloillaan. Ja tivoli tuli Järvenpäähän!

KESÄKUU:
Mitä teit kesäloman ensimmäisinä päivinä: Juhlistin ystäviäni heidän ylioppilaaksipääsynsä kunniaksi! Ja olin parhaan ystäväni juhlissa tarjoilijan roolissa 😀
Miten vietit päättäjäisiä: Taisi kaikki keskittyminen mennä ystävien ylppäreihin.
Oli kuukausi jolloin: Olin kesätöissä hiukan aikaa jätskikioskilla ja hoidin lähes koko kesäkuun zumbaohjaajani lapsia 🙂
Kuukauden paras tapahtuma: Minun ja Ässän minimatka kesäiseen Porvooseen ❤

HEINÄKUU:
Oli kuukausi jolloin: Tein useampia kesälomamatkoja: ensin Ässän kanssa kahdeksi yöksi Tallinnaan ja sitten Tukholman-risteilylle äidin kanssa. Käytiin myös Linnanmäellä parin ystävän kanssa.
Kuukauden paras tapahtuma: Haha pakko tietysti vastata, että juhannuksen jälkeinen maanantai, kun pääsin inssistä läpi ja sain ajokortin 😀

ELOKUU:
Miten koulusi alkoi: Koulu jatkui syksyllä heti pänttäämisen merkeissä, sillä aloitin jo heinäkuun lopussa englannin tankkaamisen – en omista kovin kummoista kielipäätä ;-D
Oli kuukausi jolloin: Aloitin taas käymään tallilla tunneilla säännöllisesti. Kuin kotiin olisi palannut ❤
Kuukauden paras tapahtuma: Parhaimmasta en osaa sanoa (monta ihanaa hetkeä), mutta kamalin ainakin se päivä, kun piti palata kesälaitumilta kovalle penkille, haha.

SYYSKUU:
Oli kuukausi jolloin: Enkun ylppärit tulivat ja menivät – ja minä itkin silmät turvoksissa sitä, kuinka huonosti koe meni. Loppujen lopuksi olin C:hen oikein tyytyväinen 🙂
Kuukauden paras tapahtuma: Varmaanki parhaalle ystävälleni järjestetyt pikkukekkerit. Väsäsin Ässän kanssa mokkapaloja ja tiramisutäytekakun, joka kuitenkin ensimmäisellä kerralla epäonnistui. Toisella kertaa jälki oli sitten kelvollinen 😛

LOKAKUU:
Miten vietit syyslomasi: Syysloma meni vain lepuutellen hermoja ystävien ja leffojen parissa. Koko syksyn kävin myös ahkerasti zumbassa ja jambailassa.
Oli kuukausi jolloin: Heppailua riitti, sillä lokakuussa oli Kumpumäen Tilan 15-vuotissynttärit ja olin järjestämässä sitä ja esiinnyin myös siellä. Lisäksi aloitin käymään myös estetunneilla Keravalla.
Kuukauden paras tapahtuma: Heppahöperölle tallin synttäriviikonloppu oli mukava kokemus 🙂

MARRASKUU:
Oli kuukausi jolloin: Juhlittiin paljon – mikäs sen parempi ajankohta kuin pimeä marraskuu! Halloween, minun synttärini, epäviralliset pikkujoulut…
Kuukauden paras tapahtuma: Varmasti 19-vuotissyntymäpäiväni. Oli ihana saada kaikki uudet ja vanhat ystävät yhteen :-))

JOULUKUU:
Miten odotat joulua?: Tänä vuonna joulunodotus meni melkein ohi, sillä elämä oli niin hektistä, paikasta toiseen ryntäilyä. Leivoin kuitenkin pipareita ja piparitalon (josta piti alunperin tulla kyllä linna), suunnittelin äidin kanssa aaton ohjelmaa, somistin kodin joulukuntoon ja käytiin hankkimassa joulukuusi.
Kuukausi jolloin: Pääsin matkustelemaan pitkästä aikaa! Brysselissä oli ihanaa ❤ Sairastuin myös tosi rajuun oksennus-kuumetautiin ja jouduin sairaalaan 😦 Siis paljon kaikkea ihanaa, mutta myös huonoa.
Kuukauden paras tapahtuma: Varmaankin se, kun äiti sai tietää saavansa itsenäisyyspäivänä Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin – olin niin ylpeä ❤ Ja tietty jouluaatto.

Lupasin lähteä Ässän kanssa käymään alennusmyynneissä, vaikka ne eivät olekaan ihan minun paikkani. Joka vuosi siellä nimittäin väistämättä törmää törkeisiin ”vaatekahmijoihin”, jotka tyrkkäävät muut tieltään kylmän viileästi pois ja kahmivat sylinsä täyteen alerekkien sisällön. Sellaisesta toiminnasta menetän hermoni totaalisesti ja tekisi mieli antaa vähintäänkin samalla mitalla takaisin 😀 Siispä ajattelin, että keskityn etsimään Ässälle vaatteita (miehet oikeasti osaavat käyttäytyä aleissa!) ja vain silmäilen naisten kauppoja… No jaa, onnistuin melkein. Silmään sattui Espristissä sievä, yksikertainen pikkuhame, joka suorastaan vaati päästä mukaani. Mutta puolustuksekseni voin sanoa, että asia oli nopeasti toimitettu ja hame onnellisesti kassissa mukana. 😉

Moni muukin oli tullut viettämään tätä kulutusjuhlaa ja törsäämään joululahjarahoja. Ihmisiä oli paljon. Manasin, etten lähde tänä vuonna kyllä enää alennusmyynteihin. Intersportissakin sai kaksin käsin taistella viimeisistä Niken s-kokoisista urheilurintsikoista (-50%), jotka kovan kamppailun päätteeksi osoittautuivat kuitenkin likaisiksi, meikkivoiteen tahraamiksi, yök. Luovutin ne sitten suosiolla muille. Mutta kuinkas kävikään, kotona facebookissa odotti ystävän pyyntö lähteä perjantaina minnekäs muualle kuin alennysmyynneille, Helsinkiin. Kunhan tässä saa taas pari päivää lepuutettua hermoja niin kyllähän sitä taas kaupoille lähtee 😀 Tai sitten keskityn enemmänkin kahviloiden tarjontaan.

Ei voi muuta kuin huokaista onnesta. Ihana, odotettu ja lämmin jouluaatto on nyt takanapäin ja olen hyvin, hyvin onnellinen kirjoitellessani täällä näin aamutuimaan. Minulle joulussa, juhlapäivissä yleensäkin, perinteet ovat tärkeitä ja tekevät juhlasta kokonaisen. Aausta tuli tietenkin katseltua Joulupukin kuumaa linjaa ja myöhemmin Lumiukkoa (ja Walkin in the air -kappaleen hyräilyä <3). Koristelin myös kuusen, valmistin rosollia, jännitin, herkuttelin jouluaterialla, nautin äidin, veljien ja Ässän seurasta, annoin rakkaimmille lahjoja ja avasin myös itse ihania lahjoja, napostelin suklaata, kävin joulukävelyllä äidin ja hauvelin kanssa ja lopuksi nukahdin hymy huulilla onnellisena koko päivästä.

Vili sai nakkien lisäksi lahjaksi Mustista ja Mirristä ostetun ”joulupossun”, joka röhki, kun sitä puristi. Ajatuksena lahja oli tietysti kiva, mutta eihän se tuon nastahampaan käsittelyssä kestänyt ehjänä kuin hetken 😀 Noh, enää ei possu röhki, mutta ainakin oli mieluisa lahja, kun hauva touhusi koko aattoillan lahjansa kimpussa hah!

Pienenä (ja vähän isompanakin…) minua alkoi usein surettamaan ja itkettämään aattoiltana, kun kauan ja hartaasti odotettu päivä oli ohi. Vaikka onhan tässä vielä joulua jäljellä, ei juhlimisen aattoon tarvitse loppua! Tänään meillä on ohjelmassa ainakin joulusauna ja riisipuuro, sillä eilen aattona oli niin paljon touhua, että säästettiin perinnejuttuja tällekin päivälle.
Aamulla avatessani huoneeni oven nenääni tulvahti ihana jouluntuoksu: kuusen, kinkun, piparin, mausteiden ja lämpimän mielen sekoitus ❤

Rauhallista joulua ja välipäiviä!

Noin, tämä kouluvuosi paketissa – ainakin melkein. Seuraavan kerran ajattelin kirjat avata vasta jouluaaton jälkeen. Opettajien mukaanhan”joululoma merkitsee abeille vain ylimääräistä aikaa lukea kirjoituksiin. ” Itse olen sitä mieltä (tai ainakin yritän olla), että pakkohan jossain välissä on levähtääkin ja ladata akkuja. Livistin tänään kahdelta viimeiseltä tunnilta, sillä en vain kyennyt enää istumaan hiljaa paikoillani tunneilla + pelkäsin nyrjäyttäväni taas sormeni koripallossa, mikä ei tietenkään olisi mukavaa näin ”aatonaatonaattona” 😀

Koirienhoitoviikko alkaa olemaan lopuillaan. Vielä yksi yö ja that’s it! Viikko Loutissa on sujunut mukavasti, ei onneksi ole tapahtunut mitään katastrofaalista. Mitä nyt kerran Helka pääsi hihnasta irti ja toisella kertaa Pate veti minut kumoon juostessaan toisen koiran luokse, mutta ei sen vakavampaa, heh. Mitä tästä viikosta on jäänyt käteen? Ainakin suurentunut haba (kiitos senkin kiskurihauvat), riippuvuus Angry Birdsiin (kiitos Ässän) ja hiukan paksumpi lompakko, joka tosin laihtui yhtä nopeasti (kiitos Joulun) 🙂

Aamukuudelta ylös, ulos ja lenkille koirien kanssa. Viikon alussa teki hiukan tiukkaa jopa minunkaltaiselleni aamuvirkulle, mutta nyt rytmiin alkaa olla jo tottunut. No nyt tietysti äitini eksyy tänne lukemaan edellisen lauseen ja saan alkaa käyttää meidän omaa karvakasaakin lenkillä aamuisin…

Tänään pitää käydä vielä tekemässä viimeiset joululahjahankinnat ja tietysti pitää paketointitalkoot. Jaksan vielä elää toivossa, että saataisiin valkea joulu. Onneksi on olemassa näitä pukin apureita, jotta ei tule lumettoman joulun lisäksi aivan lahjatontakin joulua 😉

Hei kaikki! Tuli mieleeni tässä, että vielä ehditte heittäytyä lapsenmielisiksi ja virittäytyä joulutunnelmaan Tonttu Toljanterin kanssa, jos ette vielä ole sitä tehneet 🙂 Siispä jaankin kanssanne tämän eilisen Joulukalenterin jakson, luukun numero 19.

Muistakaa olla kilttejä – tontut kurkkivat! 😉

Ps. Mukana menossa myös ihana Elena Leeve!

Eilen pääsin kunnolla joulutunnelmaan (räntäsateesta huolimatta, huoh). Sen takasi nimittäin tallin perinteiset pikkujoulut! Vietin koko päivän tallilla, sillä eilen oli myös vuoden viimeinen estetunti. Tunnelma oli todellakin kohdillaan, kun koko talli oli täynnä iloisia heppaihmisiä, joululaulut raikasivat ja pollet hörisivät. Vaivannäköni palkittiin ja voitin tallin vuosittain järjestettävän karsinanovenkoristelukilpailun (toivottavasti pikkutytöt eivät suuttuneet minulle, heh)! 😀 Palkinnoksi sain Geisha-suklaakonvehtirasian. Hypittiinpä me aikuisetkin silmät sidottuina ”esterataa” joukkuekilpailussa. Illalla olin rättiväsynyt, kun ajelin Louttiin hoitokoirien, Paten ja Helkan luokse.

Iltapäivästä lähdettiin kuusenhakureissulle, jota oltiin suunniteltu jo pari päivää. Äiti oli löytänyt hyvän kuusipaikan. Vetäisin nahkarukkaset käteen ja lompakon taskuun. Meidän ”kuusipaikka” oli nimittäin Tarjoustalon parkkihalli. Ei ihan metsään asti lähdetty kuusta pyydystämään, vaikka pienenä toki sitäkin on tullut tehtyä. Löydettiin komea joulupuu ja kaiken lisäksi saatiin tungettua se vielä pikku-Peugeottiin! Sanoisinko, että reissu oli vähintäänkin yhtä raskas (ja palkitseva) kuin kuusen kaataminen metsästä 😉

Eipä täällä päin mitään ihmeempiä sirkushuveja. Tasaista harmaata arkea ja koulun kanssa puurtamista. Taidan olla liiankin vajonnut tähän tylsän tavalliseen arkirytmiin, sillä havahduin, siis ihan kunnolla, tässä pari päivää sitten siihen, että jouluhan kolkuttelee jo ovella! Siis ensi viikolla on (muka) jo jouluaatto – aika menee ihan tajutonta vauhtia! Ehkä pitäisi yrittää pitää pää menossa mukana, että pysyisi jotenkuten perillä asioista 😛

Tällä hetkellä mieltä painaa äidinkielen kirjoitukset (matikan ja ruotsin lisäksi). Meidän abikurssin opettajan on joutunut jollekin sairaslomalle ja tunteja on jouduttu perumaan. Tällä viikolla sijaisena on ollut hirveän huono ( ja tappavan tylsä!), harmaa ukko, joka ei kyllä osaa valmentaa meitä mitenkään kirjoituksiin. Joo-o, tiedän, että moni olisi vain innoissaan siitä, että tunteja on peruttu ja että ne harvat pidettävät tunnit ovat löysiä kuin kulahtaneet legginsit. Mutta en minä. Eikö sen pitäisi olla opettajan tehtävä stressata, kuinka aika riittää esseevastauksien harjoitteluun?

No nyt saatte aivan väärän kuvan elämästäni. Ei kaikki nyt niin rankkaa ole, mitä annan välillä ymmärtää 😀 Viime viikonloppuna meillä oli vieraita ja juhlistettiin vielä 19-vuotissynttäreitäni. Heräsin aamulla seitsemältä vaivaamaan pullataikinaa ja täyttämään kakkua. Itse asiassa leipominen oli hurjan kivaa – ja helppoa! Tuntuu, että kynnys kaivaa jauhopussi kaapista on vain aina turhan korkea. Minulla oli päällä Brysselistä ostamani mekko, joka mielestäni on aikas söpö. Merkkiä en muista, sillä Suomen kaupoista sitä ei löydy. Musta bolero (Pieces) oli kätevä heittää päälle, kun vilu iski 🙂

 Viikolla ajeltiin ystäväni kanssa Jumbon Flamingoon elokuviin. Olimme suunnitelleet jo varmaan kaksi kuukautta, että Edwardia ja Jacobia on pakko mennä katsomaan, kun uusin Aamunkoi-leffa ilmestyy. Maanantaina 12. päivä Finnkinossa olikin sopivasti Superpäivät ja leffalippu maksoi vain 6 e ja kaupanpäälle saimme vielä minisipsipussit – harmi etten syö juurikaan sipsiä. Varsin mukava yllätys kuitenkin tällaiselle pennittömälle opiskelijalle (vaikka äitihän minua sponssaa aika hyvin :-D).

 Nooh, itse leffahan oli – no se oli sitä samaa Twilight-hömpötystä. Vaikka täytyy myöntää, että kovin mukavaa hömpötystähän se on. Saa ihan luvan kanssa heittää aivot narikkaan ja katsella ihihihania näyttelijöitä 😉 Heidän näyttelijänlahjojaan ja elokuvan ohjausta en ikinä ole edes yrittänyt arvioida. Pääasia, että elokuvan loputtua suupieleni osoittavat ylöspäin ja juttua riittää.
Tottahan se on, että välillä huomasi elokuvan olevan suunnattu hiukan nuoremmille, esimerkiksi ”ihmissusikohtauksia”, (jotka, öh, tuntuivat tosiaan välillä lapsellisilta) oli aika paljon… Mutta miksi sitä pitäisi aina olla niin aikuinen?

Tänään muutakin viikoksi Louttiin asumaan Ässän kanssa. Päästään leikkimään kotia! Menen siis hoitamaan zumbaopettajani koiria, sillä hän perheineen lähtee talvea (mitä talvea?) karkuun ulkomaille. Toivottavasti hauvat eivät vedä minua heti kumoon ensimmäisellä lenkillä, terrierit kun tuppaavat olemaan hieman luonteekkaampia (ja vahvempia) kuin pikkuinen kääpiövillakoira 🙂

Joko olette hankkineet kaikki joululahjat, lähettäneet kortit ja suunnitelleet joulumenun? Vai kuulutteko tekin kenties Matti Myöhäisiin? Kaikesta huolimatta mukavaa joulunodotusta kaikille ja tsemppiä viimeisiin rutistuksiin koulussa!

ET