Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!<3

Heipsan!

Tiedättekö sen tunteen, kun aamulla vääntäydyt ylös sängystä väsyneenä ja kiukkuisena, raahaudut suihkuun ja kiroat opiskelun alimpaan helvettiin? Jep, minäkin tiedän. Mutta tiedäthän myös sen ihanan, niin keventävän olon, kun luet koulusähköpostiasi silmät ristissä vain tarkistaaksesi millaisen läksyvuoren olet unohtanut tehdä, mutta huomaatkin opettajalta tulleen viestin? Viestin, joka sillä hetkellä tuntuu suoranaiselta taivaanlahjalta ja jonka sisältö saa sinut vaipumaan takaisin lämpimän peiton alle hymy huulilla – päivä, tai ainakin aamu, pelastettu.

En kuitenkaan hautautunut peiton alle, vaan tulin silmät ristissä raapustelemaan tekstiä tänne bloggeriin 😉

Viikonlopun (ja presidentinvaalien) kunniaksi Ässä taiteili omilla kätösillään minulle varsinaisen manikyyrin. Aika vaikuttavaa, vai mitä sanotte? Kynsitarrat ja kaikki. Voittaa melkein Marielinan manikyyrin! Käytettiin uutta Lumenen kynsilakkaani, jonka ostin muutama viikko sitten alennuksesta. Pinkkiähän sen olla pitää 😉

Sunnuntaina jänskäsin illalla kotona äidin kanssa vaalien tuloksia ja menihän se niin kuin olin veikannutkin: Haavisto ja Niinistö toiselle kierrokselle. Käytiin heti aamusta äänestämässä läheisellä ala-asteella ja jo silloin jono kiemurteli ulos saakka. Moni, äiti mukaan lukien,  jonossa jupisikin, ettei muista ikinä jonottaneensa äänestämään. Itselläni nyt ei ole kovin paljon vielä kokemusta, mutta en kyllä muista pikkutyttönä kertaakaan seisoneeni tylsistyneenä jonossa, kun aikuiset hoitivat kansalaisvelvollisuuttaan.

Mistä päästäänkin seuraavaan asiaan. Ihan käsittämätöntä, ettei joitakin ihmisiä kiinnosta nähtävästi Suomen asiat ja tuleva presidentti, kun eivät kerta käy äänestämässä tai ”kanattavat Aku Ankkaa”. Äänestysprosenttihan oli alhaisempi tänä vuonna kuin kuusi vuotta sitten. Kyllä se yksikin ääni on tärkeä. Mitä jos kaikki ajattelevisat, ettei se yksi oma ääni kuitenkaan vaikuta suuntaan tai toiseen? Nykysuomalaiset eivät tässäkään asiassa nähtävästi osaa arvostaa sitä, mitä meillä on: äänioikeus, mahdollisuus vaikuttaa maamme asioihin, kun ei muusta ole tietoa. Toisissa maissa ainoastaan yksi ihminen päättää miljoonien  ihmisten asioista, eikä yksittäisellä kansalaisella ole minkäänlaista, edes pientä mahdollisuutta vaikuttaa. Äänioikeus onkin mielestäni etuoikeus, ei niinkään velvollisuus. Kaikki täysi-ikäiset siis toisen kierroksen vaaliuurnille. Olen sitä mieltä, että mikään ei ole vielä varmaa: 1,3 miljoonaa ääntä jakamatta (miinus niiden lurjusten äänet, jotka jättävät käyttämättä mahdollisuuden vaikuttaa).

Nyt hilppasen kuskaamaan äidin asemalle ja syömään aamupalaa ennen kuin lähden itse viimeisille oppitunneille. Sniff, jollain tavoin surullista (haha, no vitsi vitsi!). Mitä teidän aamuunne kuuluu? 🙂

Hoi sillekin puolelle ruutua! Viikonloppu on menny sluibaillessa kotona, eli kotoillessa (voiko ärsyttävämpää sanaa olla!). Tai kävin kyllä eilen tallilla, mutta sehän on kuin mun toinen koti, yhtä kotoisa ❤ Annettiin Ässän pikkusiskolle joululahjaksi lahjakortti, jolla pääsee muutaman kerran ratsastamaan. Eilen sitten taluttelin pikku-Ässää ja opetin perusjuttuja. Pikku-Ässä oli oikein tomerana hepan selässä ja laittoi konin järjestykseen, vaikka muuten ainakin minun seurassani on rauhallinen ja hiukan ujohko (se isompi Ässä taitaa olla eri mieltä…). Kahdelta minulla oli vielä oma estetunti, jonka jälkeen lähdettiin vasta koko porukka kotiin päin.

Illalla äiti ehdotti perinteistä peli-iltaa. Siis ihan lautapelejä, ei Wowia eikä Pessiä (miehet…). Meillä oli tapana pelata koko porukalla Trivial Pursuittia, Alfabettia tai Aliasta viikonloppuisin, kun minä ja isoveljeni oltiin nuorempia. Nykyään nähdään niin harvoin, ettei silloin jaksa alkaa pelailemaan. No puuttui eilisestä peli-illasta toinen veikkani, mutta Ässä korvasi häntä. Kilpailu oli kovaa joukkueiden Äiti-Ässä ja ET-Veikka välillä, mutta lopuksi jälkimmäinen julistettiin voittajaksi (ei ehditty pelata loppuun asti, koska Putous alkoi, heh). En muista koska olisin nauranut yhtä paljon kuin eilen – tai Uusi vuosi liippaa kyllä aika läheltä 😀 No mutta pointtina kuitenkin se, että oli hirmu mukava ilta ja ihana nähdä isoveikkaa ❤

Tänään kävin aamulla jälleen lenkillä ja jalka nousi kuin Lasse Virenillä konsanaan! Olin tosi tyytyväinen. Päivällä Ässä taiteili meille siis todella hienot (ja namit) jäätelöannokset. Kummankin annokseen kuului kaksi suklaakonvehtia (mutta mulla oli vain aurinkovarjo!), jotka muuten olivat Brysselin tuliaisia. Ihan järkyttävän ihanaa. Näppäimistö lainehtii kohta kuolasta, joten pakko lopettaa noista konvehdeista kirjoittelu. Siirrytään siis Borattiin. Katsottiin nimittäin se samalla. Itseltäni meni kyllä elokuvan alku ohi, koska keskityin syömiseen 😀 Ei se muutenkaan ollut ihan mun leffa, jotain hauskoja juttuja siellä täällä. Mutta tulipahan sekin nähtyä 🙂

 Oon hihhuloinnut koko viikonlopun ihan räjähtäneen näköisenä virttyneissä (mutta ah, niin mukavissa) vanhoissa rytkyissä, luonnonkauniina ilman meikkiä, joten tämä jääköön ainokaiseksi kuvaksi musta 😀 Pitäisi pikkuhiljaa yrittää laittaa opiskeluvaihde taas päälle. Tiistaina edessä odottaa nimittäin äidinkielen preli. Jebou. Nautitaan kuitenkin tämä sunnuntai-ilta vielä ilman koulukirjoja.

Rentouttavaa loppuiltaa ja makeita unosia!

xx ET

Täällä kotona olen heilunut koko päivän, käynyt vähän juoksemassa ja sen sellaista. Miksi en ollut koulussa? Njaa, meillä alkaa tänään koulu vasta klo 19 😉 Ylpeänä voin kertoa, että Järvenpään lukio järjestää yhdessä Ylen kanssa presidentinvaalipaneelin, joka tulee siis suorana telkkarista tänään klo 21. Ei kun vain bongailemaan tuttuja kasvoja!
Aika ainutlaatuinen tällainen tilaisuus sanoisinko. Kuulemma vastaavaa tapahtumaa yhtä suuressa mittakaavassa ei ole ikinä Suomessa ennen järjestetty, joten senkin puolesta aika uniikkia. Pari asiaa tässä vaan aiheuttaa ongelmia: a. vessassa ei saa käydä koko sinä aikana, vaan on jökötettävä jalat ristissä paikoillaan, vaikka mikä hätä tulisi (apua, aineenvaihdunta pysähdy) ja b. me päästään lähtemään kotiin vasta joskus puolen yön aikaan, kun kaikki häslinki on ohi (apua, olen sitten se siellä telkkarissa, joka kuorsauksellaan keskeyttää Soinin). Onneksi huominen on hienosti sanottuna etätyöpäivä eli käytännössähän se tarkoittaa sitä, että kaikki opiskelijat vetelehtivät kotona koko päivän ;-D

Mutta nyt lähden kaunistautumaan, sillä kun kerta telkkariin pääsee, niin pitäähän sitä vähän tälläytyä. Jospa se Saulikin vähän hymyilisi. Minulle. Haha. Pukukoodi oli kylläkin ”tavalliset kouluvaatteet”, joten ehkei mitään kovin paljettista ainakaan…

Bongailkaa tuttuja telkusta!

xx  ET

PS. Täältä pääset katsomaan trailerin illasta!

Heissulivei! Täällä kirjoittelee (lumesta) läpimärkä lenkkeilijä. Olen niiiin innoissani, koska tulin juuri lenkiltä ja tein toistamiseen oman lenkkeilyennätykseni, eli juoksin pisimmän matkan ikinä näinä parina vuotena, kun olen lenkkeilyä ”tosissani” harrastanut. Ei matka nyt mitään maratonia lähentele, mutta kuitenkin. Olisi kiva joku kerta mitata matka, kunhan vain joku (äiti) sponssaisi sykemittarin tai vastaavan…:-D Kepeästi tosiaan nousi jalka, vaikka lumen ja rännän sekoitusta tuiskusi oikein urakalla ja aiemmin koulussa huitelin liikkatunnillakin.