ajatuksia · oma elämä · onnellisuus · tulevaisuus

Etenee ja eessä ehkä siintää.

Etenee ja eessä ehkä siintää
ikiomat haaveet,
joita pikkutyttönä sormien välistä katseltiin ja
liian monta kertaa lähijorpakossa uitettiin ja
myöhemmin uskonpuutteessa rikki revittiin ja
kauas, kauas lähetettiin.

Etenee ja tässä käsissä ehkä lepää
ikioma tulevaisuus,
jonka päällä pörhistellä sulkia ja
levitellä lentokuntoon siipiä.

blogi181.jpg

Tuntuu hyvältä uskaltaa vihdoin uskoa kulkusuuntaansa.

ajatuksia · elämä · itsetutkiskelu · tulevaisuus

Omaa soppaani tarjoan.

Ei saapunut huoneeseen seiniä pitkin eikä astunut ovesta takki auki.
Oli vain:

Terve. Tässä minä olen ja tästä minä kaiken ammennan.
En kauho ohi. En kauho toiselta.
Tilanteesta riippumatta omaa soppaani tarjoan.
Pitkällisen pähkäilyn tuloksena
pari pääarvoa ja loput ajatusten lientä.
Maustettu minusta irtoavalla.
Riittää potku, sen minä tiedän.
Kelpaako kaikille, enpä tiedä.
Silti hyräilen hämmentelen.

blogi180.jpg

On vienyt aikaa tajuta, että yksi ihminen ei voi olla sopiva jokaiseen paikkaan. Eikä jatkuva itsestä sopivuuden etsiminen tee ihmisestä sen sopivampaa. Toisaalta on pitänyt oppia ymmärtämään, ettei sopivuus ole yhtä kuin valmis tai täydellinen. Sopivuus laskeutuu ennemminkin elämän perusarvojen ja itse- ja ihmistuntemuksen tasolle.

On ollut haastavaa myöntää, että sopivuus on kai sitä, että oma liemi sellaisenaan riittää. Haastavinta ehkä uskaltaa ymmärtää, että minussa on jo kaikki se, mitä juuri minä tälle elämälle tulen tarjoamaan. Eikä se, mitä minulla on tarjota, ole välttämättä johonkin tai jollekin riittävää, mutta silti samalla se, mitä tarjoan, on aivan täysin riittävää. Täysin turha jatkuvasti maustaa ja maustaa.

Minä tarjoan tällaista, mitä minä olen. Enkä yritäkään tarjota muunlaista.

aamuajatukset · itsetutkiskelu

Sammuu valmiiksi.

Syksy kertoi
saapuu pian nielevä pimeys.

Moni siihen niin valmistautui
puhaltamalla itsensä jo sammuksiin.

Joku jatkoi lokakuussakin liekitellen:
pimeyshän on vain valon esiintuoja.

Missä muualla valo loistaisi kirkkaammin.

blogi179

On se tuttua. Joskus sammutan itseni varmuudeksi jo valmiiksi.

aamuajatukset

Kuinka katsoa rinkeliä.

Katsos Rinkeliä.

Tästä näkyy
tällaisen edessä,
jotakin takanakin.
Niin tarkasti keskelle
rinkeliä.

Oliko paljonkin nonparelleja,
lainkaan kuorrutusta.
Siluettia,
muotoja, kolhuja.
Katsoitko oikeastaan rinkeliä.

blogi177.jpg

Ihminen tahtoo tulla nähdyksi. Ja kai jokainen ihminen on kuin rinkeli. Toinen toistaan katsoo helposti keskelle huutaen mä niin näen sut. Että mä niin näen susta, mitä on edessä ja takana. Että mitä hyökkää viistosta. Mutta miten oikeastaan kuuluu katsoa rinkeleitä, jotta oikeasti näkisi. Ei kai reiästä läpi maisemia. Kuinka kertoa, ettei rinkeleitä katsota keskeltä.

Ei ole kenenkään helppoa olla rinkeli ja tehdä toiselle nonparellit nähdyiksi.

ajatuksia · elämä · itsetutkiskelu · syvällistä · vähän runoo

Oman elämän pääroolissa.

Oman elämän sivuosaan,
kun roolitti itsensä verhon taa.
Kai tapahtui aivan alkujaan,
ennen pääroolin kirjoittamista.

Valokeila tarvitsi ääntä ja shokkivärikästä,
ei pienen äänen painoa tai hiljaista tulkintaa.

Kunpa olisi löytänyt piirteensä tehokeinona,
alusta asti varmana alustana näyttämön keskellä.

blogi176.jpg

On ihan hirveän rohkeaa seistä oman elämän valokeilassa, oman elämän pääroolissa. On ihan hirveän rohkeaa kertoa itselleen vain itsensä edessä, millainen elämä tästä on tulossa. Ja millaista elämää tässä ollaan tekemässä. On ihan hirveän rohkeaa kertoa, millaisen pääroolin tässä elämässä on aikeissa vetäistä.

On se ihan hirveän pelottavaa ja ponnistusta vaativaa. Mutta jos ei itsensä eteen pysty astua pääroolissa, sitä taitaa elää koko elämänsä puolittaisena sivuosassa.

aamuajatukset

Vain vähemmän väliä.

Kuule tänään näin

välitä vähemmän.
Anna asioiden levätä.
Lojuta pöydällä.
Valuta viemäristä.
Ota, anna ja
ole välikäsi ilman ajatuksia.
Välitä etiäpäin vähemmällä väliä.

Ohita, jos meinaa olla väliä.
Ota kaikkeen matkaa ja väliä.
Tottele tällä kertaa tätä
älä kuule niin välitä.

blogi175

Kaikella on mun elämässä ollut aina hirveästi väliä; mielenpäällä on aina ajatus, tunne tai näkökulma. Mutta mitä sitten, kun pitäisi osata olla sen suuremmin välittämättä.

aamuajatukset

En iso, iso saurus.

Mikä olento sä olet isona.

En iso, iso saurus. En kunnioitettava jellona. Mutta otuksista sellainen, joka on tajunnut ruokkia itseään alusta asti aitoudella ja merkityksellisyydellä. Olennoista se, joka kasvaa vielä isonakin eteentuleviin samoilla eväillä. Sama se, örkki tai eliö, isona iso tai pieni, kunhan kuluva hetki ja kuuluvat asiat ovat korvamerkittyjä määritelmillä merkityksellisyys ja aitous.

En ihmeellinen fauni. En uskalias yksisilmäinen. Mutta riittävän rohkea otus päätöksiin, jotka välttävät hukkaelämää. Olennoista niin urhea, että merkityksellisyyttä pystyy hetken etsiä ja muun kuin aidon voi ohittaa. Enkä satavuotisen viisas velho, vaan näillä vuosilla riittävän järkevä ymmärtääkseni jättää maailmat, joissa ei ole sijaa olla osa merkityksellisyyttä.

Kaikkea muuta kuin ritari. Päätöksestään haarniskan romukasaan heittänyt elämän edessä haavoittuvainen olento. Elollinen oman aidon elämänsä merkityksellinen yksilö.

blogi174.jpg