ajatuksia · elämä · itsetutkiskelu

Tyttö Kelohonka.

Tyttö Kelohonka. Nuorena sydänjuuriltaan pihkautunut. Pursuavan tahmaisella itsensä valellut. Onneksi niin, kertoi kerran muuan kelohonka, sisällä lienee säilynyttä. Ilman elämää jäi jälsikerros sinä vuotena ja seuraavana, kun jätti juuria etsiessään jälkeensä vain neulasia.

Rungosta kenties kevyesti käyristynyt, nuorena piskuisesti ikääntynyt. Silti sisältä ehyt, päältäkin tahmainen ja tarttumaan altis, tyttö Kelohonka.

Hällä väliä ja väljempiä ryteikköjä. Kasva kohti aurinkoa. Oikea kelouma korjaa vasta satojen vuosien saatossa, lahoamaan rupeaa vasta pihkasta irti päästämällä, tiesi kertoa aito kelohonka.

blogi173

aamuajatukset · itsetutkiskelu · oma elämä

Tarkoin kaluttuja minuutteja.

Kerttu jätti jälkeensä piparkakun murusia. Mukana oleva hupeni, jotta joskus löytäisi takaisin.

Minä jätän jälkeeni jokainen hetki minuutteja. Yhtä lailla vanan huvennutta varastoani, jota olen mukana kantanut, ehkä jopa vaalinut. Minä en palaa koskaan samaa reittiä takaisin; taskusta tippunut on ainoastaan miinusmerkki elämässäni. Ja kuljin minä missä vain, jää jono minuutteja matkastani aina vain – sydämen rytmistä riippumatta jätän jälkeeni hetkiä, olivat ne sitten koskemattomia tai puhki käytettyjä.

En jätä, jotta palaisin. Jätän, koska aika joka tapauksessa kuluu. Siksi en tahdo murtaa käyttämättömästä, ehjästä, vasta mukaan pakatusta. Tahdon jättää matkastani minuutteja, jotka olen kuiviin ryystänyt, joista olen suuresti haukannut. Joissa olen tuntenut ja elänyt. Ja joista olen kaiken irti lähtevän tarkoin kalunnut.

Sen sijaan, että jatkuvasti toteaisin elämän olevan liian lyhyt jonkinmoiseen turhuuteen, voisin kysellä itseltäni, mihin kaikenlaiseen elämä on riittävän pitkä.

blogi172.jpg

ajatuksia · hetkessä · oma elämä · onnellisuus

Miksi matka ei kestäisi paluuta.

Saman auringon alla, taivaankannen suojassa. Vaikka eri veden äärellä. Niin miksi ihmismieli päästää irti vasta omista järvimaisemista irti pääsemällä. Siis miksi niin usein muutos mielessä vaatii ensin muutosta ympäröivässä. Miksi siis matka alkaa vasta toisella lautalla matkaamalla, tuntuu matkalta vasta vieraan veneen kannella.

Kun saman mollukan paisteessa, sama mieli kyydissä ja saman mielen kyydissä. Vain eri aukeaa silmien edessä. Matka ei kestä paluuta, miksi niin. Ei kestä välimatkan kutistumista. Miksi niin usein kuljetut ajatukset palavat karrelle paluussa. Miksi on oltava niin, ettei takaisinpaluu lisää reissukilometreihin metriäkään.

Vakaasti päätän jatkaa häämatkaa seuraavan kymmenen vuoden verran.

blogi171.jpg

ajatuksia · onnellisuus

Onnellinen ihminen on aika hyvä osanen.

Oman elämän keskeisin ihminen. Alkuun pääsin sillä.

Olla onnellinen. Uskaltaa olla onnellinen ihminen. Hoksasin, että vaikka olen ollut onnellinen, en välttämättä ole uskaltanut olla onnellinen ihminen. Onnellisesta ihmisestä nimittäin tietävät muutkin; onnellinen ihminen sopivalla tavalla näkyy ja kuuluu.

Onnellinen ihminen on aika hyvä osanen. Moneen paikkaan.

Koska onnellinen ihminen ei vain ole eikä onnellinen ihminen vain selviydy. Onnellinen ihminen motivoituu, pyrkii, nauttii, etsii mielekkyyttä. Onnellisella ihmisellä on haaveita, tavoitteita, visioita, ideoita, ajatuksia, mielipiteitä. Onnellinen ihminen on tehokas ja innokas. Onnellinen ihminen etsii elämältä merkityksellisyyttä.

Koska onnellinen ihminen osaa olla olematta muu kuin oma itsensä. Onnellisen ihmisen ei tarvitse luoda itseään kenenkään kustannuksella. Onnellisen ihmisen ei tarvitse puristaa, riippua tai roikkua kiinni; onnellinen ihminen herkästi antaa ja tarjoaa. Onnellisella ihmisellä on voimavaroja. Ei onnellinen ihminen ole ehtymätön, mutta onnellinen ihminen ymmärtää asettaa itsensä sopivan keskelle omaa elämäänsä.

Onnellinen ihminen ei useinkaan ole vain osanen. Onnellinen ihminen olemuksellaan täydentää.

Siksi mikään, joka johtaa onnellisiin ihmisiin tuskin on turhaa.

Elina  (42).jpg

ajatuksia · oma elämä · onnellisuus

Niin katsoin, koska tahdoin.

Kuin minä sinä päivänä katsoin sinua;
niin katsoin, koska tahdoin – tahdoin kaiken, mitä sinussa katsoin.

Vaikka kuinka elämässä kuuntelisi tunnetta, intuitiota tai järkeä, on valintoja tehtävä. Ja vaikka kuinka me ja tämä meidän olisi ydin, elämään mahtuu useampia satelliitteja. Ja vaikka ydin olisi yhteenynnättynä enemmän kuin kaikki satelliitit yhteensä, lähettävät satelliitit silti signaaleja ytimeen.

Siksi ohjenuora ei ole vain sinulle ja meille, ytimelle, vaan myös kaikille niille valinnoille, jotka satelliittien tavoin vaikuttavat tärkeimpään. Jospa vain tämän meidän kokonaisuutemme ja kaikkeutemme voisi satelliitteja myöden rakentaa ajatukselle niin katsoin, koska tahdoin – tahdoin kaiken, mitä katsoin. Perustui tahto sitten tilanteesta ja vallinnan luonteesta riippuen järkeen, tunteeseen tai intuitioon. Kunpa pystyisin, kunpa löytäisin rohkeutta, tehdä valinnat tuo ohjenuora kainalossa.

Sillä jos merkityksellistä, onnellistakin, elämää hamuaa, on kai jokaista valintaa pystyttävä tahtoa ja katsoa kuin minä sinä päivänä sinua. En ole tyytynyt sinuun, olen tahtonut sinut. Miksi tyytyisin satelliitteihin, jotka signaaleiltaan ovat vain keskinkertaisia, vain puoliksi tahdottuja ja katsottuja.

Elina  (16).jpg

rakkaus

Riittävä kiitos.

Hän avasi maailman kannen toiselle sanoin: tämä nousee ilman kiitosta. Hän ponnisteli kunnes toinen kylpi valossa ja antoi itsensä häikäistyä toisesta heijastuvista säteistä. Korvani kuulevat vain vapautesi, kuulen vapautesi nauruna, hän toista muistutti.

En tahdo olla maailmasi, tahdon vain mahdollistaa sen kanssasi, hän sormi toisen huulilla saneli. Hän kaikella tällä tarkoitti: rakkaus rinnassa kun tekee ja toimii, riittävä kiitos on rakastaminen takaisin.

untitled-1001 (1).jpg

rakkaus

Yllämme vain rakkaus.

11.8.2018 seisoimme läheisten edessä yllämme vain

se, jonka löysimme kahdeksan vuotta sitten,
se, joka säilyi läpi tummat vuodet, auttoi ehkä niistä yli,
se, jota kaikilla voimavaroillamme olemme vaalineet,
se, jota ilman elämää sattuu ajatella,
se, jota ilman ainakin minä vain tyhjillä purjeilla ajelehtisin.

untitled-5324.jpg

Pohjimmiltaan erilaisuuksien alla tässä on kaksi niin samankaltaista ihmistä kuin kuvitella kukaan saattaa. Olen rouvana käsipuolessasi, rakkaana sydämessäsi, parhaana ystävänä vierelläsi ja sielunkumppanina syvemmällä. Ei purjeissani ole tuulta ilman sinua. Tahdon purjehtia kanssasi.

aamuajatukset · elämänasenne · oivallukset · onnellisuus · vähän runoo

Missä viipyy säteeni.

Laiturilla kuun kajossa
pelottaa,
aamu odotuttaa.

Myöhemmin kuin tahtoisi,
aikaisemmin eilistä,
varpaat vedessä tässä hetkessä.

Liplatus, viserrys.
Missä viipyy säteeni.
Ensimmäinen alkaen aamusta.

Nousee.
Nouseeko.
Nousee, jos nousee.
Tai ei nouse.

Ihminen itse tekee elämässä valinnan, mitä ja kuinka odottaa ja kohtaa.

IMG_20180701_114701.jpg

Elämä on suurelta osin odottamista; kotiinlähtöä, vapaapäivää, suurta tapahtumaa tai vaikka ihmettä voi odottaa. Aika usein odottaa saa kauemmin kuin tahtoisi. Aika usein odotus tuntuu edellistä pidemmältä, joskus kohtuuttoman pitkältä. Kun jokin odotuttaa, se helposti myös irrottaa kuluvasta hetkestä. Ja vaikka kosketus nykyhetkeen helpottaisi, varpaiden dippaus veteen tai pieni nipistys, lienee hyvän elämän kannalta tärkeintä se, kuinka odottaa ja kohtaa odotuksen; uskooko, että tapahtuu, kyseleekö, tapahtuuko, toteaako, että tapahtuu jos tapahtuu vai päättääkö, ettei kuitenkaan tapahdu.

Sillä joka tapauksessa ihminen kuitenkin odottaa.

aamuajatukset · aitous · elämänasenne · itsetutkiskelu · vähän runoo

Rinkeli.

Ja tää olis tää.
Jokaisen edessä ja joka säällä
tää ja vaan tää.

Ja joka hetki olis ihan tän elämää:
tää on tää,
vaikka joku tahtoisi enempää tai vähempää.

Olis tälle ihan unelmaa:
ihan vaan olemalla tää
sais jonkun tälleen kysymään
olisinks mäkin vaan mää.

Tää olis tää.
Vähän herkkää järkee,
pää joskus pilven pääl.
Ja vaikka tulis niskaan lehmää,
tää nyt olis tää.

blogi170.jpg

Sillä tää ajatteli pötkiä pitkälle.