En ollut edes huomannut, että puhumisen tarve oli minullakin suuri. Vasta raukea olo kaiken sen keskutelemisen jälkeen kertoi, että halu saada kaikenmoista ulos oli suorastaan pakottava. Mielestäni parhaimpia asioita ystävyydessä on vuosien aikana vahvan yhteyden syntyminen ja sitä kautta oman itsensä paljastaminen eli persoonan, ajatusten ja elämässä tapahtuvien asioiden kokonaisvaltainen jakaminen. Aito ystävyys on niin suloisen puhdasta, vilpitöntä, että sitä voi verrata ihan jo rakkauteen. Välillä tuntuu, että syvä ystävyys saattaa olla jopa harvinaisempaa kuin rakkaus toista kohtaan: ystävyys kun on jossain määrin katoavaisempaa. Kuinka moni huoltaa säännöllisesti omaa ystävyyssuhdettaan? Vaikka uskon ja tiedän, että ystävyyttämme ja sen kestämistä ei tarvitse tulevinakaan päivinä epäillä, on tietynlaista työtä tehtävä siltikin sen eteen, että ystävyys välillämme ei muuta muotoaan. Sielunsiskous ei välttämättä pysy yllä ainoastaan whatsapp-viestein. Yhtälailla me kolme tarvitsemme välillä yhteistä aikaa ja yhdessä vietettyjä viikonloppuja kuin ketkä tahansa rakastavaiset.

Toinen ystävistäni kertoi viikonloppuna kyynel silmäkulmassa, että on onnellinen, kun näytän nykyään niin tasapainoiselta. Sanoin, että näet ihan oikein. Toivon hänen ajatelleen ”tietysti”.