Yksi osa meitä.
Ei mikään, mistä syntyy näin aitoa, lämmintä ja välitöntä, voi olla kuin valtava löytö elämässä. On siis kannattanut istua koneella ja näpytellä. Samaa aikaa tuntuu suorastaan siunaukselta, että minut itseni on laskettu mukaan joukkoon. Mutta ei kai ystäviksi syyttä tulla. Olen yksi osa meitä. Ihminen kaipaa, että saa sanoa sellaista.
Meidän porukassa syödään aamiaiseksi amaranttipuuroa ja banaanileipää. Meidän porukassa keskustelut saattavat käydä syvällä, mutta nauru on silti pinnassa. Meidän porukassa ei ole koskaan kylmä – kesäisen myrskyn keskelläkään.
Viikonlopun aikana olen inspiroitunut, samaistunut, liikuttunut ja iloinnut toisten puolesta. Olemme yhdessä hymyilleet, pohtineet, nyökkäilleet ja heränneet uuteen päivään. Olen täyttynyt sisältä. Toivon, että maailman jokainen ihminen saisi tietää, miltä se tuntuu.
Vaikka en olekaan mahtavin tarinankertoja tai äänekkäin olento, en ole hauskin tai valovoimaisin kaikista enkä kiinnostavinkaan, minullekin on ihan oma koloni meidän porukassa. Tosin myönnän, että välillä olo on kuin pienellä varkaalla: ammennan niin valtavan paljon ystäviltäni esimerkiksi inspiraatiota, energiaa ja ajattelutapoja, etten aina ole varma, mitä minulla itselläni on antaa vastalahjana takaisin.
On mieletöntä tajuta, että upeiden ystävien ansiosta oma elämä tuntuu rutkasti rajattomammalta. Että osin heidän ansiostaan minusta on tullut rohkeampi eläjä – ja myös ajattelija.
Viikonloppuna vietimme meidän ihanan, kauniin Annan valmistujaisia Kiteellä eikä olo olisi onnellisempi voinut olla.





























